Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Keskeisimmät sopimukset ja niiden valvonta - Suomen pysyvä edustusto Euroopan neuvostossa, Strasbourg : Euroopan neuvosto : Keskeisimmät sopimukset ja niiden valvonta

SUOMEN PYSYVÄ EDUSTUSTO
EUROOPAN NEUVOSTOSSA, Strasbourg


Représentation permanente de la Finlande
31, Quai Mullenheim, 67000 Strasbourg, France
Puh. +33-3-8815 4444, sanomat.ene@formin.fi
English | Français | Suomi | Svenska | Strasbourg
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Keskeisimmät sopimukset ja niiden valvonta

Euroopan neuvoston piirissä on tehty yli 200 eurooppalaista yleissopimusta. Ne rationalisoivat jäsenmaiden lainsäädäntöä, sillä yksi yleissopimus voi korvata kymmeniä kahdenvälisiä sopimuksia.

Oikeudellisen toiminnan laajoja suuntaviivoja piirtävät parlamentaarinen yleiskokous sekä Euroopan oikeusministereiden kokoukset. Sopimuksiin liittyvä valmistelu- ja tutkimustyö tehdään asiantuntijaryhmissä, joita koordinoivat johtokomiteat.

Osa sopimuksista on osittaissopimuksia eli niihin on liittynyt osa jäsenmaista.

Keskeisiä perussopimuksia on neljä. Niistä tärkein on Euroopan ihmisoikeussopimus, johon jokaisen jäsenmaan tulee kuulua. Muut kolme perussopimusta ovat sosiaalinen peruskirja, kidutuksen vastainen sopimus sekä kansallisten vähemmistöjen suojelusopimus.

Euroopan ihmisoikeussopimus on kansainvälinen sopimus, jolla Euroopan neuvoston jäsenmaat pyrkivät takaamaan tietyt ihmisoikeudet ja perusvapaudet kaikille kansalaisilleen. Sopimus allekirjoitettiin Roomassa 4.11.1950 ja se tuli voimaan vuonna 1953. Sopimuksen täytäntöönpanoa valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.

Sopimus ja sen pöytäkirjat takaavat jokaiselle yksilölle oikeuden
- elämään, vapauteen ja turvallisuuteen
- oikeudenmukaiseen siviili- ja rikosoikeudenkäyntiin
- äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa
- ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen
- sananvapauteen, mukaan lukien vapaa tiedonvälitys
- omaisuuteen.

Sopimus ja sen pöytäkirjat kieltävät
- kidutuksen ja epäinhimillisen tai alentavan kohtelun ja rangaistukset
- kuolemanrangaistuksen
- syrjinnän sopimuksen takaamissa oikeuksissa ja vapauksissa
- jäsenmaita karkottamasta omia kansalaisiaan ja estämästä heiltä paluun kotimaahan
- ulkomaalaisten joukkokarkotuksen.

Lisätietoa
Kaikki Suomea koskevat ihmisoikeussopimukset

Euroopan sosiaalinen peruskirja laajentaa perinteisiä ihmisoikeuksia sosiaalisten oikeuksien alueelle. Tavoitteena on taata sosiaalisten oikeuksien toteutuminen, parantaa elintasoa ja edistää sosiaalista hyvinvointia. Peruskirjassa on lueteltu ne sosiaaliset ja työelämän oikeudet ja periaatteet, joihin sopimusvaltiot sitoutuvat, sekä määräykset niiden noudattamisesta. Vuonna 1961 tehtyä sopimusta täydennettiin lisäpöytäkirjoilla vuosina 1988, 1992 ja 1995.

Peruskirjan valvonta perustuu raportteihin, joita jäsenmaat antavat määräajoin. Raportit tutkitaan riippumattomassa asiantuntijakomiteassa, hallitusten välisessä komiteassa ja lopuksi ministerikomiteassa, joka voi tarvittaessa antaa julkisia suosituksia jäsenmaan lainsäädännön muuttamiseksi. Kielteisen julkisuuden riskiä pidetään vahvana keinona sopimuksen valvonnassa.

Peruskirjaa uudistettiin vuonna 1996. Nyt siihen on kirjattu muun muassa työntekijän oikeus irtisanomissuojaan, molempien vanhempien yhtäläiset mahdollisuudet työntekijöinä, oikeus suojeluun köyhyyttä vastaan sekä oikeus kohtuulliseen asuntoon. Vuonna 1997 tuli voimaan järjestökanteluja koskeva lisäpöytäkirja, jolla täydennettiin valvontajärjestelmää ja mahdollistettiin tietyt kansainvälisten ja kansallisten työmarkkinajärjestöjen sekä kansalaisjärjestöjen kantelut.

Eurooppalainen sopimus kidutuksen ja epäinhimillisen tai alentavan kohtelun tai rangaistuksen kieltämisestä tuli voimaan helmikuussa 1989. Sen perusteella toimii riippumattomista asiantuntijoista koostuva komitea, jolla on oikeus vierailla jäsenmaiden vankiloissa ja mielisairaaloissa. Komitea voi tehdä paitsi säännöllisiä, myös yllätysvierailuja. Vierailujen perustella komitea laatii raportin, joka voi sisältää parannussuosituksia. Jos jäsenmaa ei suostu toteuttamaan niitä, komitea voi antaa tilanteesta julkisen lausunnon. Myös raportti julkaistaan, mikäli asianomainen maa antaa siihen luvan.

Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puitesopimus avattiin allekirjoitettavaksi helmikuussa 1995 ja se tuli voimaan 1.2.1996. Se heijastaa Euroopan neuvoston vuoden 1993 Wienin huippukokouksessa tahtoa. Huippukokous korosti kansallisten vähemmistöjen oikeuksia osana demokraattista turvallisuutta.

Vähemmistöjen oikeuksiin liittyy myös alueellisten tai vähemmistökielten peruskirja vuodelta 1992. Se tähtää näiden kielten käytön edistämiseen kouluissa, julkishallinnossa, kulttuurissa ja sosiaalisessa elämässä sekä tiedotusvälineissä. Suomi on liittynyt sekä kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaan puiteyleissopimukseen että kieliperuskirjaan ja raportoi Euroopan neuvostolle omien vähemmistöjensä tilanteesta.

Wienissä päätettiin myös kehittää luottamusta lisääviä toimia eri kansallisuuksien välillä. Euroopan neuvosto voi esimerkiksi antaa asiantuntija-apua kahdenvälisten sopimusten tai kansallisten lakien laatimisessa ja tukea kansalaisjärjestöjen tai paikallisten viranomaisten projekteja. Euroopan neuvoston tehtävänä on antaa ohjeita, koordinoida ja osittain rahoittaa projekteja.

Eräitä muita sopimuksia ja valvontajärjestelmiä

Venetsian komissio

Vuonna 1990 perustettiin 14 jäsenmaan osittaissopimuksella Demokratiaan oikeusteitse -komissio eli niin sanottu Venetsian komissio. Siinä on sopimusvaltioiden, liitännäisjäsenten ja tarkkailijoiden nimittämiä riippumattomia asiantuntijoita. Tarkkailijoita ovat nimittäneet muun muassa Yhdysvallat, Argentiina, Kanada ja Japani.

Venetsian komissio tarjoaa pyynnöstä apuaan perustuslakien ja lainsäädännön uudistamisessa. Se on ollut varsin tärkeässä osassa, kun Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat uudistaneet perustuslakejaan ja lainsäädäntöään. Lisäksi komissio on avustanut muun muassa Etelä-Afrikkaa ja osallistunut vähemmistöjen suojeluun tähtäävien asiakirjojen valmisteluun.

Rasismia vastaan

Euroopan neuvoston vuoden 1993 huippukokous Wienissä hyväksyi rasismin, muukalaisvihan, antisemitismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen julistuksen ja siihen liittyvän toimintaohjelman. Taistelu rasismia ja suvaitsemattomuutta vastaan leikkaakin läpi miltei kaiken Euroopan neuvoston toiminnan, muun muassa koulutuksen, kulttuurin, median ja sosiaalisten kysymysten saroilla.

Wienin julistuksen seurauksena perustettiin rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI). Sen tehtävänä on tarkastella ja arvioida jäsenmaiden lainsäädäntöä, politiikkaa ja muita keinoja, joita ne käyttävät rasismin vastaisessa taistelussa. Komissio voi ehdottaa lisätoimia paikallisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla ja laatia suosituksia jäsenmaiden hallituksille. Lisäksi komissio tutkii alaan liittyviä kansainvälisen oikeuden instrumentteja sekä pohtii niiden vahvistamista.

Tasa-arvo

Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on erottamaton osa ihmisoikeuksia. Tasa-arvon merkitys on viime vuosina korostunut Euroopan neuvoston työssä, ei vähiten Suomen ja muiden pohjoismaiden ansiosta. Viime aikoina ovat nousseet esiin erityisesti ihmiskauppa ja perheväkivalta, joissa uhrit ovat useimmiten naisia. Ihmiskaupasta valmistellaan parhaillaan eurooppalaista yleissopimusta.

Euroopan neuvosto pyrkii saamaan tasa-arvon osaksi kaikkea toimintaa. Esimerkiksi Euroopan neuvoston pääsihteeri antaa vuosittaisen raportin tasa-arvon etenemisestä neuvoston omassa organisaatiossa. Yhtenä tasa-arvotyön päätavoitteena on ollut naisten osuuden lisääminen demokraattisessa päätöksenteossa kaikilla yhteiskunnan sektoreilla.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14. artikla kieltää syrjinnän. Kieltoa on laajennettu lisäpöytäkirjalla, joka avattiin allekirjoitettavaksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 50-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä Roomassa 4.11.2000. Suomella oli tässä uudistuksessa aktiivinen rooli.

Ihmisoikeussopimukseen on lisätty myös muun muassa aviopuolisoiden tasa-arvo. Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan on puolestaan otettu määräyksiä naisten ja miesten yhtäläisistä mahdollisuuksista ja kohtelusta työelämässä. Ministerikomitea on antanut suosituksia, jotka koskevat laillista suojaa sukupuolten välistä epätasa-arvoa sekä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

Myös parlamentaarinen yleiskokous on ollut tasa-arvoasioissa aktiivinen.

Bioetiikka

Euroopan neuvostossa bioetiikalla on viitattu lääketieteeseen ja ihmisen biologiaan liittyvien eettisten ja juridisten kysymysten tarkasteluun. Pohdittavina ovat olleet muun muassa ihmiselämän alkuun liittyvät lääketieteelliset interventiot, ihmisen perimän tutkiminen ja mahdollinen manipulointi, ihmiseen kohdistuva lääketieteellinen tutkimus sekä elin- ja kudossiirtotoiminta. Taustalla on huoli siitä, että tiede kehittyy nopeammin kuin sitä säätelevä eettinen ja juridinen normisto.

Euroopan neuvostossa on jo 1970 -luvulta lähtien kehitetty lääketieteen eettisiä ja juridisia normeja. Työhön on osallistunut lääkäreiden lisäksi juristeja, parlamentaarikkoja sekä kirkkojen edustajia. Työryhmät ovat valmistelleet jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja käytäntöjä ohjaavia suosituksia.

Bioetiikkaa koskevalla puiteyleissopimuksella täsmennetään potilaan oikeudet ja vapaudet. Sopimus avattiin jäsenmaiden allekirjoitettavaksi huhtikuussa 1997, jolloin myös Suomi allekirjoitti sen.

Korruptio 

Euroopan neuvoston korruptiota koskevien siviilioikeudellisen sopimuksen ja rikosoikeudellisen sopimuksen soveltamista jäsenvaltioissa valvoo GRECO, joka on vuonna 1999 perustettu valtioiden välinen korruption vastainen ryhmä. Ryhmän toimikausi oli aluksi kolme vuotta, mutta. vuonna 2002 ryhmän toiminta Euroopan neuvoston pysyvänä elimenä vakinaistettiin. GRECO:n pe­rus­ta­mista koskeva sopimus on osittainen ja avoin. Tämä tarkoittaa sitä, kaikki EN: n jäsenet eivät automaattisesti ole sopimuksen osapuolia ja että EN: n ulkopuolisetkin valtiot voivat liittyä siihen. Edellytyksenä on liit­ty­minen EN:n korruptionvastaisiin sopimuksiin. Suomi on ollut GRECON:n toiminnassa mukana jo ensimmäisestä, toukokuussa 1999 pidetystä perustavasta kokouksesta lähtien. Tällä hetkellä GRECO:n jäsenmaita on 46. Jäseniä ovat mm. USA, Venäjä sekä kaikki pohjoismaat.

GRECO valvoo korruptionvastaisten sopimusten noudattamista jäsenmaissa järjestämällä maa­tar­kas­tuksia. Ensimmäinen tarkastuskierros käsitteli mm. virkamiesten itsenäisyyttä, koskemattomuutta, toinen kierros mm. oikeushenkilöitä, julkista hallintoa, pakkokeinoja ja kolmas puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä ja lahjontaa koskevaa kriminalisointia.

Jokaisen jäsenmaan on alistuttava tarkastukseen. Tarkastuksen suorittaa jäsenmaiden kullekin tarkastuskierrokselle etukäteen ehdolle asettamista asiantuntijoista valittu kolmehenkinen ryhmä, jota avustaa kaksi sihteeristöstä valittua henkilöä. Tarkastettavalle maalle lähetetään kirjallinen kysely ja tämän jälkeen tarkastajat suorittavat paikan päällä viikon kestävän vierailun, jonka aikana heille järjestetään tapaaminen asiaan liittyvien virkamiesten, järjestöjen, median ja yritysten kanssa.

Tarkastuksen perustella laadittu raportti käsitellään täysistunnossa ja tarkastushavaintojen perusteella maalle annetaan toimenpidesuosituksia, joiden noudattamisesta tulee raportoida 18 kuukauden kuluttua. Raportit ovat julkisia.

Suositusten noudattamatta jättämisestä ei ole sanktioita, mutta noudattamista voidaan tehostaa poliittisella painostuksella sekä asettamalla maa tarkkailuun, jolloin kyseisen maan on raportoitava GRECO:lle sovituin väliajoin suositusten noudattamiseksi tehdyistä toimenpiteistä.

Tulosta

Päivitetty 27.10.2009


© Suomen pysyvä edustusto Euroopan neuvostossa, Strasbourg | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot